HSL:n lippuihin uhkaa tulla lähivuosina isoja hinnankorotuksia. Ratkaisuksi tarjotaan mallia, jossa matkustajat eivät maksaisi lipuissaan jätti-investoinneista.

Helsingin seudun liikenteen HSL:n laskelmat lipunhintojen korotuksista ovat jälleen saaneet poliitikot älähtämään.

Jos hintoja korotettaisiin niin paljon kuin kuntayhtymän talous vaatii, esimerkiksi helsinkiläisten yleisimmin käyttämä AB-kausilippu maksaisi kolmen vuoden kuluttua jo lähes 90 euroa kuukaudessa. Kertalippu maksaisi 3,85 euroa.

Tuoreessa muistissa on keskimäärin kahdeksan prosentin hinnankorotus tämän vuoden alussa. Nyt mietitäänkin kuumeisesti vaihtoehtoja.

Kunnat eivät voi itse päättää hinnoista, vaan niistä päättää HSL:n hallitus, johon kuuluu kuntapoliitikkoja HSL:n jäsenkunnista.

Korotuspaineet johtuvat ensinnäkin siitä, että matkustajamäärät ja lipputulot eivät ole palanneet pandemiaa edeltäneelle tasolle, vaikka nousua onkin ollut. Lisäksi maan hallitus korotti joukkoliikenteen arvonlisäveroa, ja korotus siirtyi lipunhintoihin.

Taustalla ovat myös suuret investoinnit. Länsimetro, Kehärata, Helsingin ja Espoon pikaratikka, Kruunusillat-raitiotie ja Vantaan ratikka ovat erittäin kalliita investointeja, joista matkustajat maksavat matkalipuissaan.

Mitä enemmän kunnat rakentavat uutta joukkoliikenneinfraa, sitä enemmän HSL:lle tulee maksettavaa. Kunnat hyötyvät, kun maan arvo nousee.

Missään muualla maailmassa ei tiettävästi ole käytössä mallia, jossa kaupunkikehityshankkeita maksavat joukkoliikenteen matkustajat.

Kun jäsenkunnat perustivat HSL:n vuonna 2009, ne sopivat, että HSL maksaa kunnille käyttökorvausta kuntien rakentamista raiteista ja muusta infrasta. Niin sanottu infrakorvaus hyödytti alussa eniten Helsinkiä, joka oli jo pitkään panostanut joukkoliikenteeseen.

Siihen aikaan ei osattu ennustaa, miten kalliita joukkoliikennehankkeita vielä toteutettaisiin, ja miten ne vaikuttaisivat lipunhintoihin.

Sittemmin Helsingin lisäksi myös Vantaa ja erityisesti Espoo ovat tehneet isoja investointeja. Järjestelmän arvostelijoiden mielestä kaikki hankkeet eivät ole olleet kovin kustannustehokkaita, koska kunnat ovat voineet luottaa siihen, että HSL maksaa niistä ison osan.

HSL itse on pitkään kannattanut infrakorvausten erottamista budjetistaan ja sitä kautta lipun hinnoista. Silloin HSL:n taloudenpitoon kuuluisivat vain ne asiat, joihin kuntayhtymä voi itse vaikuttaa.

Se pienentäisi myös roimasti osuutta, jonka kunnat maksavat HSL:n menoista. Kunnat maksavat osuuden, jota lipputulot eivät kata. Tätä nykyä kunnat maksavat keskimäärin 57 prosenttia, ja lipputulot kattavat 42 prosenttia.

Jotta järjestelmä voitaisiin uudistaa, jäsenkuntien pitäisi keskenään neuvotella uusi sopimus, miten ne tulevaisuudessa rahoittavat infrahankkeita.

Helsingin kaupunkiympäristölautakunta jo linjasi, että infran käyttöä korvattaisiin kunnille, kuten nytkin, mutta erillään HSL:n budjetista. Lausunto menee vielä kaupunginhallitukseen.

Kahdeksan muuta HSL:n jäsenkuntaa kertovat elokuun loppuun mennessä, mitä lipun hinnoille ja infrakorvauksille pitäisi tulevaisuudessa tehdä.

Nykymalliin verrattuna eniten hävittävää voi olla Espoolla, joka on tehnyt valtavia investointeja ja alkaa vasta nyt kunnolla hyötyä infrakorvauksista.

Selvää on, että jotain pitäisi tehdä. HSL:n sarja- ja säästölippujen hinnat ovat nyt samaa tasoa kuin muissa isoissa kaupungeissa. Mutta jos hinnat nousevat joka vuosi, joukkoliikenteen suosio ei kasva.

Jos infrakorvaukseen ei puututa, yksi vaihtoehto olisi säästää liikenteestä eli esimerkiksi karsia bussivuoroja. Sekään ei toisi lisää lipputuloja.