Pitäisikö huumeiden käyttöhuoneita edes kokeilla?

Usein huumekeskustelussa odotetaan yhtä taikatemppua, jolla koko ongelman saisi pois päiväjärjestyksestä.

Kirjoittaja on HS:n pääkaupunkiseudun toimituksen esihenkilö.

Suomalainen huumekeskustelu on jälleen leimahtanut liekkeihin. Uusimpana sytykkeenä on ”peukkuna” tunnetun alfa-pvp:n saapuminen Suomen – ja eritoten pääkaupunkiseudun suurten kaupunkien – kaduille.

Peukusta on kohistu erityisen paljon siksi, että se tekee käyttäjistään paljon huomiota herättäviä. Aine lisää fyysistä aktiivisuutta: paikallaan pysyminen on vaikeaa, ja käyttäjistä tulee liikkeiltään ylivilkkaita sekä levottomia.

Voimakkaasti koukuttavan aineen vaikutus on lyhyt, eli käyttäjä tarvitsee sitä jatkuvasti lisää. Jatkuva käyttö vaatii puolestaan paljon rahaa, mikä aiheuttaa rikollisuutta ja muita lieveilmiöitä. Murheellisinta käyttö on käyttäjälle itselleen – pitkäaikaisena se johtaa todennäköisesti ennenaikaiseen kuolemaan.

Peukun lisäksi riesana ovat yhä myös kaikki vanhat tutut huumausaineet – niistä on nyt vain puhuttu vähemmän.

Suomalaisilla päättäjillä on jälleen mennyt sormi suuhun. Mitä traagiselle ja raivostuttavalle huumetilanteelle voisi tehdä?

Jos jokin on selvää, niin se, ettei huumeiden käyttöä pystytä poliittisin päätöksin maapallolla lopettamaan. Hyvin monenkirjavia asioita on kokeiltu: niin aggressiivista huumeiden vastaista sotaa, ennaltaehkäisyä kuin rikoslakien höllentämistäkin.

Tämän tosiseikan tunnustaminen on suomalaisessa huumekeskustelussa vaikeaa. Usein odotetaan yhtä taikatemppua, jolla koko ongelman saisi pois päiväjärjestyksestä.

Siksi huumeongelmien suitsimiseen tarvittaisiin kekseliäisyyttä ja uskallusta. Keskustelukin voisi olla vähemmän poteroitunutta. Ongelmaa pitäisi ratkoa pala kerrallaan määrätietoisesti ja sinnikkäästi.

On suorastaan erikoista, ettei yhtä lukuisten asiantuntijoiden suosittelemaa keinoa – huumeiden käyttöhuoneita – haluta edes kokeilla. Niin kutsutut pistohuoneet ovat tiloja, joissa laittomia päihteitä voi käyttää terveydenhuollon työntekijän valvonnassa. Käyttöhuoneita pidetään verrattomana mahdollisuutena käyttäjien tavoittamiseen ja hoitoon ohjaukseen.

Selvää on, että käyttöhuoneisiin liittyy myös hankaluuksia. Kuten se, miten poliisien tulisi suhtautua laittomien huumeiden hallussapitoon käyttöhuoneiden ympäristössä. Tai se, kenen naapurustoon käyttöhuoneet sijoitettaisiin. Tai se, voisiko huone todella oikeasti kannustaa jotakuta kovien huumeiden käyttöön.

Kaikkein olennaisinta olisi kuitenkin tunnustaa, etteivät käyttöhuoneetkaan poistaisi huumeidenkäyttöä Suomesta. Sen sijaan ne voisivat tuoda edes pieniä valonpilkahduksia huumetodellisuuden armottomaan pimeyteen.